Huoli jossa sydän on kuoliossa
murtunein mielin kaiken
pahan sisälleni nielin
sydän vinossa seison ruoka jonossa
vettä valuu kenkään reikä monossa.
Usko on poissa se sulki uksen,
ja tunnen olka päälläni pahan
kosketuksen. Satujen varjot
sulkevat maailman valoa
heijastavat kaihtimet.
Yön hämärät nuo lukin seitin
kätkijät, olen pitkällä matkalla
masennukseen sitä vastaan
kapinoin. Käärin hiukseni
hukuttuvan hetteen sinun
sormiesi ympärille. Niin me
nukuimme vierekkäin aina
ennen muinoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti