Minä ja yön menninkäiset me
Yhdessä kuljemme aamun kirkkauteen,
Täällä syntyy kokoajan uusia ihmisiä.
Yön olen valvonut ,kovin väsynyt kirjailija,
kohta haluaisin vaipua uneen.
Lapsi yön painajaista näki
yön pimeydessä kukkui käki
elämä on hetken pelkkä ylämäki.
On hetki aikaa kirjoittaa.
Mistä muistin sinut , ja
sen kadonneen suuren rakkauden?
Niin monen hyvän muiston jälkeen,
keitän aamu teen.
Hetken leikin maailman valloittajaa.
Oinaiden kavioiden tahtiin,
kevätyö öisin ratsastaa.
Tanner tömisee, lumi suli jo pois,
huominen jos lämpimämpi olla vois.
En valehtele sitä,
että öisin kirjoittamalla
kelaan maailmaa.
Sen murheita, sen kauneutta.
Sisälläni velloo pakon omainen
luomistyö nyt ehkä oli ensimmäinen
kesäyö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti