Minä
en näe mitään,
kuulen
ötököiden
pörinää
jossain lähellä.
Ohitse
lentää epävireinen
käki
sen lauratas on
ruosteessa
kuk kuk kuk
se
aukoo ääntään.
Valvon
yön ja sen perään
ehkä
toisenkin, tähtiin
ei
kukaan enää kirjoita
mitään
hohdokasta loistavaa.
Odotan
kiiltomatojen
häätanssia
se saa ötököiden
epämääräisen
poukkoilun
kalpenemaan.
Mitään
ei enää tapahdu
ei
löydy uutta tietä joka
johtaa
luokse onnen maan.
Nämä
päivät eivät kannattele
naista
melankolista
joka
on luopunut kaikesta
eikä
odota enää elämältä
yhtään
mitään. Vain ötökät
häiritsevät
kooman kaltaista
tilaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti