Haavoittunein tuntein täällä
maan
päällä kun menet
kuivaat
salaa hihaan vain kyyneleet.
Aika
ei osaa päätää sitä
voisiko
se jo viimein pienen
onnenmurun
minulle ojentaa
vai
kutsuuko se nurkan taakse,
ja
aseen piipun ohimolle ojentaa?
Huominen
on synkkä päivät
hukkuu
auringonkin paisteessa
harmauteen.
Ei auta itku,
ei
kyyneleet sisälläni asuu
rikkinäinen
nainen.
Epätietous
kutoo seittiä
sydämen
ympärille aika
minulle
salaa huutaa olet
ihan
dille, täällä maailmassa
ei
ole tillaa haaveille, ei kuvitelmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti