Minne
maailma meitä vie
mustaan
kuplaan minä
hetki
sitten putosin.
Näen
vain mustia sävyjä
niin
hämärä, ja musta on
naisen
maailman tie.
Alkuja
, sekä loppuja
kiireitä
lisää hoppuja.
Pois
haihtui jo pihamaan
asfaltilta
hyppy ruudut
lapsuuden.
Mitä
vain voi tapahtua minne vain
huominen
viedä voi.
Melankoliaa mollissa nyt
tämä
lauluni soi.
Kuka
voisi tämän mustan
kuplan
puhkaista pois,
silloin
auringon nähdä
myös
tämä synkkä nainen vois.
Olen
matkalla tällä pimeällä
tiellä
enkä aina jaksa kyyneleitä
niellä.
Päässäni pyörivät
vanhat,
sekä uudet kaavat
aika
auki sai taas vanhat
arpeutuneet
haavat.
Nyt
vuotavat stigmat käsissäni
tunnen
tuskan polttavan
en
näe enää auringon paistavan.
Tahdon
takaisin sen naisen onnellisen
tahdon
hänelle lämpimät leudot
tuulet,
ja suudelmaan kutsuvat
punaiset
huulet.
Mitä
vain voi tapahtua minne vain
huominen
viedä voi.
Melankoliaa mollissa nyt
tämä
lauluni soi.
Kuka
voisi tämän mustan
kuplan
puhkaista pois,
silloin
auringon nähdä
myös
tämä synkkä nainen vois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti