Missä on sen virran
perä
jossa asuu maaäidin
lapsista
pienimpien lapsien
salainen erä.
Siellä hengittävät
tuulen selässä
luonto sekä
ihminen.
Minä sinun
lauluja rakastan
tunnen sieluni
saloja karisman
koskettelevan. Niin
miehellä
on viisas äiti joka
osaa kirjoittaa
niin sen voi arvata
millaiset
geenit hän saa.
Lyriikka lentää
sanat viisaat
salamoivat,
sielun pulppuavan
lähteen
ne virkistävät, täyttää voivat.
Joensuun ja joet sen
se
on kaupunkimme
ihmeellinen.
Karjalainen kansa
pajuiseen huiluun
puhaltaa, ja uuden
melodian
kesän alku ulos
aivastaa.
Varovasti ettei säry
tämä
tunnelma, sitä ei
saa tuhota
sää luonto eikä
ihminen.
Alanko on tuolla
kasvattaa
vihreää versoovaa
elämään
minä Alangon
Tuulaakissa
taas näen istuvan.
Tähän
mieli kuvaan päätän
tämän
tarinan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti