Siviilipalvelumies
rauhankyyhky kämmenellä
seisoo eduskuntatalon portailla.
Moskovan toreilta kaikuu
pahuuden pasuunat.
Maailman torien armeijat
jatkuva saappaiden äänien kaiku
ilkeä ääni rummuttaa
korvieni tärykalvoja.
Ei enää yhtäkään askelta
lähemmäksi maailman
areenojen suurtapaloa.
Kaikki on kerran nähty
Hitlerin hirmuteot.
Tämä kaaos ei rauhoita
sanat tahtovat koodata
ainoastaan rakkautta
bittiavaruuteen numeroiden mukaan.
Kestämättömyyden kehä saartaa
yön unien joukkomarssin.
En tahdo uniiniini enää
yhtään saappaiden ääniä
En marssin kaikuja
kun oppii elämään elämää pelon
varjoissa sitten vasta saavuttaako
rauhan tunteen,kun
kuolee ?
1.10.2022(c) tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti