Kuulen oudon musiikin
se on omantunnon äänikin.
Pääni sisällä vuosisatojen déjà vu
kiirii ontto äänimaljojen kaiku
sekä munkkiluostarissa oli eli
symboliikan papitar.
Sitten syntyi toinen Ajatar
sekä Yön Sininen ritari
soittimena sitari.
Gongia munkki soittaa
joku suuri tapahtuma koittaa
mieli vaeltaa muilla mailla.
Vuosisatojen verran kuluu aikaa
odottaen uutta taikaa.
Maailman palo riistäytyy
pahuus valtaa maan
en saanut sammutettua sitä alkuunkaan.
Emme varoneet vaaraa suurta
rakastumisen mahdollisuutta
me Taivaan vaeltaja punainen
sekä Yön ritari Sininen
On raskasta elää tällä lailla
pahuuden pauhatessa
Universumin alla
tähtien tuikkiessa yhdessä
valvoen mitä näkyykään taivaalla.
Tahdon palata päiviin noihin
missä liika kipu on poissa ja
rakkaus kuorruttaa päivää
arkista.
Pinta ihon ei ole silkkiä
milloinkaan eikä rakkautemme
sisin julkista.
Sinulta on avain sydämeni porttiin
nimesi kirjoitan maailman
Pandoran lippaaseen säilöttyyn
korttiin.
Joskus koittaa sekin aika
että olemme ainoita
maailmassa loistavia valon pisaroita.
© satu tanninen 27.11.2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti