Kevät

 Silloin on kevät,

kun utopian taika silmukkaan

minut lassoaa

sinun hahmosi silmiäni

polttaa aivan liikaa

häikäistyn

Joensuun hienot paikat

ne ovat kuin Satumaa

kierrän täällä kehää,

ympyrää.

Haluan elää tässä ja nyt

vaikka aika on yli

laitojen myrskynnyt.

Olen valmista viljaa

keinun tuulessa hiljaa,

kun liekeillä leikkii

mitään ei jäljelle

jää , jos tuli tuulen

mukana leviää.

Varjot vierelläni kovalla tiellä

tuntuvat niin läheisiltä

imaisten minut mukaansa

millainen onkaan tulevaisuus

sitä tietää voi en.

Aika on kuin tokajin viini

minä uppoan unelmiini

olen liian tunteellinen.

Silloin kun aamu nousee

luovin Marsin sekstiilin tuella

Universumin myrkyissä

elämän ruoria tiukasti puristaen.

Päivän auringon paiste

on kuin silmien loiste

kaipaamieni ihmisten.

Illan saapuessa yksinäisyys

vuoteelleni viereeni laskeutuu.

© tanninen satu

24.03.2021