Sade

Pilvien pihoilla tanssivat itkevät lampaat.

Sinä kaljua päälakeasi ajatuksissa kampaat.

Niin ovat joskus helmiä nuoren hampaat.

Ajasta alkaen, aikaan loppuen,

ovat hetket kiinni pitämisten, ja irtiottojen.

Nyt itkee avaruus, ja vuotaa pilviharsot.

Sade maata raikastaa, ja niin kuin

viisas tamma sinä hiljennyt, ja nuoruutta varsot.

Ajan alttarilla suo kosteutta huokaa,

ja uhrialttarille elämän suitsuketta tuokaa.

Vahvan antakaa lujuuttaan näyttää,

ja heikon etuoikeus on armoa anoa,

kyyneleitä aseenaan käyttää.

Nyt uhrilahjaksi suolle kaikkein

kauneimmat niittyvillat tuokaa.

Niin muuramiaan palkaksi se ahkeralle ojentaa.

Sateen rummuttaessa lumpeen lehteen,

sammakko tanssii iloisena, lempeästi kurnuttaa.