Vähän aikaa

 Silloin kun aika on pimeyttä mustempaa ajatar ruoskan kanssa piiskaa kansaa joka allikossa vaeltaa.Minä kirjoitan uuden laulun lyriikan sen joskus sävellän.Syyskuun kyy horrokseen vaipuu. Vähän aikaa kerään voimaa eikä.aika meitä sen jälkeen enää soimaa. Kaadan maahan sen maljan katkeran jonka huulillemme nosti päättäjät tämän maan.Se on ainoastaan sade joka piirtää poskilleni kyyneleet. On hallitus tämän maan niin katala se kantaa kyyn eleet matkalaukussaan.Syyskuu silmistämme harhakuvat pois riisuu. Silloin kun saapuu lokakuu se lohdutuksen kaipuu sisälläni kasvattaa hedelmää. Marraskuun routa silloin kuristaa kaulaa se jalkojemme alle pikkuhiljaa talven palkkeja naulaa.Nainen sekä mies he ovat keskenään onnellinen pari .Se on suuri salaisuus jota kerrota ei maailmalle. Se on harva kuka sen ties. Joulukuuhun polkumme milloin  käy.Silloin vielä.ei tiernapoikia Joensuun kadulla näy.Laitan vauhtia valtateihin matkustan sinne ja tänne etsin sitä kultaista ajatusten jyvää joka on salainen Graalin malja tai avain Pandodan laatikkoon. Mitä sainkaan minä Äiti maan tytär ja mitä saikaan hän Isä maan poika . Me saimmeko vain vuoden vaihtuessa 2023 meen hallituksen päätöksiä jotka ovat kuin mätiä omenoita?(c)tanninen satu 10.09.2022