Tunteeton

Minä jo sinun suhteesi luovutin,

suljin oven takanani sanoin

hyvästi me liian kovaan toisiimme

niin kuin meteoriitit törmättiin.

Se oli kauhea räjähdys, suostun

unohtamaan se vahvan alkukantaisen

rakkauden. Surusta suuria helmiä

hetken punoin, nyt siitä

kirjoitan ainoastaan runon.

Rujoksi, rumaksi silmissäsi muutuin,

minä en halua olla siivetön enkeli

sinun sanoistasi mustaksi muutuin,

ja tarpeellisesti suutuin.

En osaa enää koskaan rakastaa

jähmetin sydämeni sen villapalloilla

piiloon peittelin. Sen villan

vahvaksi vanukuoreksi sydämen

ylle vanutin.Tunteeton se nyt olen

erakko eristettyjen yksinäisten maan.

En tahdo maata mammonaa omistaa

tahdon levon laskeutuvan päälleni

ainoastaan.