Hänet
luotiin kestämään
valuvat
kyyneleet ne voi
kuivata
pois ja naaman
aina
pestä suolasta voi.
Turhamaisuus
se on
heikkous
outo ominaisuus
tämä
hetki on tässä ,
ja
nyt minun tulevaisuus.
Askeleet
ne ajan myötä
painavaksi
käyvät,
muistan
myös ne päivät,
kun
maailmaa utopian
silmillä
katselin.
Liian
monta kertaa
rakkauden
korkeaan kynnykseen
kompastuin.
Surun suuren
muurin
rakensin päälle sydämen.
Turhuuksien
turhuus se kaikki
on
toiveet halut onni kohtalon.
Liian
monta kertaa uskoo
toivoo
rakastaa, sen jälkeen
taistelu kentällä
haavat paikataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti