Sinä keväänä tulivat jäät ryskyen
ulappa huusi tuskasta, kirkui
lokkien kanssa kilpaa.
Aurinko oli anteliaalla päällä
lämmitti polttavalla porotusella
kaikkialle minne vain sai
säteensä sovitettua.
Minä sukelsin ajottain
mieleni labyrintin sokkeloihin.
Luin kirjoja, kuuntelin niitä
äänenä. Kevät se oli viruksien
riivaama taistelukenttä,
athsii siellä, ja täällä.
Noro virus nauraa hekotti
heikkojen helmoissa.
Se huuti suureen ääneen omaa
mahtavuuttaan, olen vahva,
olen voimakas. Kaadan
suuret diktaattoritkin silloin
kuin haluan. Minua ette pääse
pakoon. Niin se uhosi, ja
meni kasvattamaan voimiaan
vanhan mummon lautalattian
rakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti