Väreilevä
helle ei kerro
kelle
hellivät kädet ojentaa,
ja
kenelle tuskan hikikarpalot
otsalle
ojentaa.
Pahuus
palkeilla naisen
kasvoille
haisevan ilma virran luo.
Missä
kasvaa orjantappura
uhriköynnös
tuo? Maailman
pahuus
lyö minua palleaan
kaikki
ilmat keuhkoista
pois
katoaa.
En
luota enää koskaan
kenenkään,
en edes itseeni
vetäydyn
panssariin ,
kuoren
sisään sukellan.
Hammasta
puren, ei en
itke
pisaraakaan vaikka
maailma
maton jalkojen
alta
vetää taas. Kaadun
tömähtäen,
siitä liikaa piittaa en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti