Laivan
kannella tanssii
valkeapukuinen
morsian
Satumaa
kulkee pitkin ulappaa.
Hillitöntä
harmoniaa
missä
rakkaus on piilossa taas?
Maailman
pahuus lymyilee,
hymyilee
morsiamen
pitkien
helmojen alla.
Laineet liplattelevat aurinko
kirkkaana
kimmeltää.
Rakkaus
onko se suurella
rata pihalla
menossa matkalle
jonnekin
?
Unelmat
ne särkyvät liian
nopeasti.
Niin se on ja poissa
on
hetki arvokas, kas, kas
jossain
maahan kaatuu sotilas.
Sota
ja rauha rinta rinnan käy
niin
kuin käsi naisen reittä
ylöspäin
kohoaa. Siitä
hetki
, ja pari makkara vuorta
huippua
kohden ratsastaa.
Pian
ja morsiamen kruunun
alla
hiukset harmaantuu,
sulhanen
eunukin taakan
otsalle saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti