Kesäyö

Tällaisena heinäkuun yönä

en halunnut mennä nukkumaan

auringon viimeisessä säteessä

tanssi taivas sekä maa.

Villisti muistoissani ohitse

vuosien vierivä tulva.

Minä olen sisältäni yhä

sykkivä tulivuori värisevä vulva.

Hetkittäin horrokseen

vajoaa maailma , ja toisinaan

tuleen syttyy maa sekä ilma.

Kauniit vuodet kääritään

jälkeenpäin muistojen

foliopaperiin. Minä olen

sekaisin liiasta ajattelusta,

heilutan vapaita varpaitani

Ilosaaren tuulen jälkeen.

Niin me rokattiin Karjalaiset

seassa vieraiden. Kohta saapuu

elokuu istun silloin hetken

omenapuun juurella multaa

varpaiden välissä.

Sisälläni huutaa rakkauden

nälkä se on väsynyt vuosien

piinaan. Joskus järki lyö

tyhjää, ja hetkittäin olen

valmis elämän taistelusta

luopumaan. Elokuussa ehkä

olen kypsää viljaa, ja

taivun heinän korren lailla

syliisi hiljaa.