Surkeuteen
suunnistan silloin
näen
kuun niskan siitä hiki
valuu
alas jossain valtameren
poukamassa
yskii yksi onnellinen valas.
Tylsyys
köyden on sitonut
kurkkuun
ihmisen, kaipaus
laskeutunut
on sielun mereen
muhkeaan.
Taivas täynnä
pilvieä
mieli niin kuin
pilaantunutta
hapan kaalia.
Lattialla
muovi pussissa
lapsen
muovinen hevonen
jonka
selässä lelukissa ratsastaa.
Heinakuu
hektisen kaipuun
naisen
uumaan luo, se
on
kurkussa kuristava tunne
yksi
upottava suo.
Sinä
et osaa odottaa minua
ehkä
jaksan ryömia sinun luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti