Vedän hatun silmille ja häpeän

Vedän hatun silmille, ja häpeän,
nyt kirjoittelen nettiin,
on runoilu turhaa joutavaa.
Ei siitä mitään irti saa,
näin minulle lapsena opetettiin.
Tuhansia runoja,
vei tuli silloin mukanaan.
Ei niitä voinut häpeältä
säilyttää, oli aivan pakonomaista
ne laittaa uuniin palamaan.

Nyt tulin ulos kaapista
vihdoin jälleen,
ja kirjoittelen runoja,
enkä ala sitä salaamaan.