Runoilijan sielu

Sielu runoilijan, se mistä tullut on?
On mieli aina levoton,
ja ajatus katkeamaton.
Sisällänsä myrsky pauhaa,
ei siihen löydy tyyntä ,rauhaa.
Pakko vain on kirjoittaa,
toistaa samaa tarinaa.

Tuska siellä, tuska täällä
runoilijan pitää päällä.
Ei se yhtään leivil lyö,
monelle on sivutyö.
Sielua kun kiristää,
runosuoni piristää.