Käki vain kukkui

Käki vain kukkui, talonpoika nukkui
aitassa viileässä.
Minä ressukka yksin
uikutan ja nyyhkin,
tylsässä ikävässä.

Mikä maa, mikä valuutta?
Mitä maksaa rakastaa?
Kysymyksin jatkuvin
eteenpäin mä taivalsin
tylsässä maailmassa.

Kaikki maksaa,
mitä jaksaa kuluttaa,
eikä aina mitenkään
riitä tarpeellista valuttaa.

Nyt on aika loppukesän,
lintuemo hylkää pesän,
hetkenpäästä
syys-säästä nautitaan.
Sade valtaa Suomenmaan
hetki lähempänä naamaa
syksytuuleen nuolemaa.

En ole lapsikesän,
tarvitsen oman tuulenpesän
Raahen raikkaan ilman alla
olen lapsi taivasalla.
Raahen tuuliin joskus kaipaan,
muistan myrskyn;
lumituiskun aikaa.
Kuumassa kesäsäässä,
ilmassa piikikkäässä,
kosteudessa tässä
vallan läkähdyttävässä.