Auringon maa

Auringon maa viimeinkin sarastaa,
helleaalto polttava maailmaa ravistaa.
Asfaltti hehkua saa,
varpaita polttaa,
jostakin etsin paikkaa viileää.

Autonkonepelti polttaa,
matkaa jatkettava on vaan,
ei koskaan hetkeä vilvoittavaa
Suomi polkee paikallaan,
varjoissa noissa, joita jostakin
kohdataan.
Uidaan vesissä joissa levät
tekevät tuhojaan.
Riemu ja huuto on kaikua
lasten, äänet raikuvat
kantavat tuulta vasten.

Valvon ja nuokun,
viileyttä tuo kun,
märin vaattein käyn nukkumaan,
aamulla jälleen kuumuutta vastaan
käydään taistelemaan.