Hallatar

Kohta hiipii öinen halla,
peittyy niityt hattaralla,
kylmä kulkee taivasalla.
Kesäöisin omat metkut,
nukkuu sammuneetkin retkut,
puistoilla penkkien,
varjoissa metsien.

Koskaan ymmärtänyt en,
kesänkiertokulun julmuuden,
kohta kaikki ohi on,
syksy saapuu lohduton.
Sateet meidät sisään sulkee,
kumisaappaat kauppaan kulkee,
nokiat jalassaan kansa kulkee
laumassaan.
Nokiat kädessään viestittävät
kylmyyttään,
voitko tulla minun luo?
Kuuma juoma kanssas tuo.