Hei nää kun tuuli hyväilee heinää
punamarjainen pihlaja takapihalla
laulaa kauneinta lauluaan
en muistele enää mennyttä
kaivaten en vihalla
hui hoi sanoo huominen
ihmiset kyykäärmekieliset
puhuvat toiset ristille nauliten
joskus katoan tästä maailmasta
ei voittanut minua vielä korona
pahat enteet tahdon puhaltaa
kauas kesä luonamme olla vois
niin kuin kuolioon joutuneet
raajat leikataan pois
tuskaiset hetket säilyvät
muistoissa liian kauan
tahdon kieltää itseltäni
armon laupean hetken
miksi itket taas
kun siivet hetken vielä kantaa saa
joskus aika arvet parantaa
niin hiljaa aivan kuiskaten
minä huudan avaruuteen
sen huomisen kaipauksen
aikaan muuttuvaan aikaan
hohtavan lumoavan kuun
olen täällä sinua odottaen
vielä odotan hetkisen
liian kauan jos viivyt
tuuli vie mukanaan kaipauksen
tavaataanko me enää
koskaan silmät loistaen
merkeissä polttavan rakkauden ?
Ajat muuttuvat toiveet harhaiset
pois katoavat monet murheet
pian pois haihtuvat rakkaat
ihmiset viereltäsi puuttuvat.
© satu tanninen 23.01.2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti