Niin maailma siirtyi radalleen,
alkoi jälleen uusi vuosi.
Halki avaruuden jäisen,
se on tunne yksinäisen.
Kauneinta, ja lämmittävintä
eilisestä, on vilpitön
halaus ystävän.
Se sisälläni lämmittää
aamussa uuden päivän nousevan.
Hän teki taikojaan,
se mieltäni piristi
ennen aikojaan.
Minä sain kiinni hyvästä
tunteesta ihmisyyden.
© satu tanninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti