Minä fantasian kirjoitan
sinne luon portin joka
vie jokaisen joskus Narniaan
olen oinas joka teroittaa
lyriikan sarviaan
istun sakaralla Saturnuksen
tunnen sisälläni aidon katumuksen
on löydettävä ajasta pois eksyneet
saatava ajan taajuuden paikalleen
juoksen aikaa vastaan itseni näännyksiin
en usko kliseisiin en utopian kulissiin
voin joskus maahan kaatua
ylös nouseminen se on vasta laatua
kiihkeästi ajan rummut soi
koronaa hoitavat nuuhkivat kuolemaa
minä valveunia huomisesta nään maailman
nälkä sisälläni joskus kurinaksi laskeutuu
linnun siivet tahtoisin pois lentää Narniaan
ketkä istuvat piiloissaan ja pesevät toistuvasti
käsiään uskovat osaa erakon
kotona silloin turvapaikka on
et luokseni sä tulla saa
silloin korona saalistaa
seuraavaa uhriaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti