Sinä yönä syntyivät hauraat jäät,
hyytyivät veden valumisesta räystäänpäät.
Alkoivat syksystä erkanemaan kylmemmät säät.
Silloin olivat syksyn, ja talvenhäät,
ne valssia tanssivat luonnonajat kovin itsekkäät.
Olin jäisestä lemmestä aivan turta, ja
kirkkaimmat tähdet saivat taivaan valosta sykkimään.
Muutos huomaamattomanraju, sinä yönä hävisi
kaikesta ajasta järki, sekä taju.
Yhdessä olemme, toki emme, ylpeyden keskellä
nielemme vain kyyneleemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti