Kohti kevättä

Silloin kun mykkä

taluttaa sokeaa

tehtaiden shiluetit

taivaanrannan savupiipuillaan

nokeaa kaupunki pakkasen

kourissa valittaa

sydän ihmisen rinnassa

tuntuu kuin olisi se

kylmä kalikka

sinä ukonköriläs

joskus olet kuin pahainen

nulikka kohta koittaa kevät

taas ja ruumiisi kohmettunut

auringon paisteessa notkeutuu

silloin taas aika jotenkin

sotkeutuu