Silloin
kun mykkä
taluttaa
sokeaa
tehtaiden
shiluetit
taivaanrannan
savupiipuillaan
nokeaa
kaupunki pakkasen
kourissa
valittaa
sydän
ihmisen rinnassa
tuntuu
kuin olisi se
kylmä
kalikka
sinä
ukonköriläs
joskus
olet kuin pahainen
nulikka
kohta koittaa kevät
taas
ja ruumiisi kohmettunut
auringon
paisteessa notkeutuu
silloin
taas aika jotenkin
sotkeutuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti