Yksinäisyyttä

Muukalaisten maassa yksi ainoa turvapaikka on

sylissäsi arvokkaassa aamulla nousen sylistä yön

minä silmilläni sinua syön

mustarastas laulaa

jossain kaunis joutsen nostaa

soreana kaulaa

sinä virität lemmen paulaa

minä rakastan tätä aamua

se on kulkemassa kohti päivää

ilman ajan painavaa taakkaa

turvaton olen

ilman taivaan takojan ruosteista kaulaa

sylisi suojaan iltaisin kaipaan

kun aurinko ripustaa nuttunsa naulaan

maailma se on kivinen rippakivi kaulaan

minä yksinäisyyttä mukana kannan

alla siniharsoisen taivaan rannan

kai jäädä saan sinun viereesi kulkemaan

en palele enää sielu on kuin

usvan yli kantava lautta se kulkee

rakkauden kautta.