Aurinko hetken nukkuu
kuollut aamu heräänkö sylistä yön ?
Haikeaa kurkien huutoa ja keijujen jalan jälkiä.
Aamun auringon säteiden tarvitsee lävistää ilma.
Elämä voi olla hetkisen pelkkä kuvitelma.
Kävelen olkapäilläni koko Linnunradan paino
käteeni mahtuu elämän kaaren viivat. Kaikkeuden
keskellä minä elän
käännän yön hiipiessä horisonttiin
päivälle selän.
Olen nainen, joka kävelee elämän ja kuoleman reunassa.
Olen tyhjentänyt kyyneiden kaivon kauan sitten.
Kaikki myötätunto kyyneleet ja unet
ovat vain muistojen hentoja haikuja
eramaiden kallioiden kaikuja.
Kasteiset yöt ,ja huomenna ei ole millään mitään merkitystä.
Olen upottanut sinut hetkeksi minuun
ruumiini kostaa sen ,että olen nainen.
Taivaan puolesta synnytän poikia jotka
ovat sotilaita, uskollisia, voittamattomia ja hetken rohkeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti