Aikaa
kuuntelen
muistoja
kermaisia suuntelen
minulla
vielä tähtilamppu
ikkunalla
palaa iltaisin
sinulta
salaa
vaivun
muistoihin jonnekin
melankolia
saa vartalon
joskus
kartumaan
kuin
balleriinan joutsenlampeen
kuuluvan
elohoipeinen
luonne siitä
täyttyy
tämä huone
joskus
jalat kuljettavat Sointulaan
verenpaine
on se paha aine
vieroittaa
minut roseviinistä
aamulla
olen elämän kanssa
hyvää
pataa ja iltaisin
elämä
kiertää väsymyksen rataa
karaokeen
tahtoisin
niin
kuin oopperadiiva joskus laulaisin
betonin
tuoksu kaupungin
kevään
juoksu tuoksuu sieraimisa
silmiä
hiertää kevään siitepöly
kevät
kerää unelmia
kevyitä
kuin pumpulia...
tanssii
keväinen naakka
se
on opetellut saksanpolkkaa
siitä
saakka kun muutin kaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti