Missä
on se hiljaisuuden kaivo
johon
hukutettu on elämän
kiihko
sekä raivo
rakkaus
kai sinne
myllynkivi
kaulassa
tänään
hukutettiin
minut
niin kuin Ruusunen
illan
tullen sadaksi vuodeksi
nukutettiin
ymmärrän
olevani viisas
joskus
ehkä hetken kiivas
en
viihdy jatkuvasti
kuohuvien
tuoppien lähellä
en
pyöri nostatushiivas
kaipaan
hetken pimeyttä
nuotion
tulen kajoa
en
ehkä tänään alemmas vajoa
en
pienestä hajoa
ollen
monessa ruosteissa
maailman
rattasssa pyöritetty
vartaloni
on tiukkaan
joskus
nyöritetty
etten
enää henkeä saa
hetkeksi
maailman ratas
ylöalaisin
pyörähtää
ja
lokki päähäni
nauraen
ulostaa
juostaan
tästä kavaluuden
keitaasta
pois ehkä
jossain
turavallinen rauhauhallinen
paikka
olla vois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti