Pukit reunoilla kaalimaan
on laitettu ihmisyyttä vaalimaan
ne tahtovat vain millä keinolla
tahansa valtaa omaisuutta
itselleen haalimaan.
Vieläkö muistamme noita
Suomen iki honkia, villejä
kuusikoita, hämärää tanssimassa
yli suomaan. Kuinka me
synnyimme tänne maahan
missä poliisi on ystävämme.
Missä on suo, kuokka sekä
Jussi, esi-isien unohtama
tuluspussi ?
Katajainen kansa on poistunut
Kalevalastansa, ja valekalat
altaissa kasvatetut lohet
ovat juhlapöytien koukuttava ansa.
Satiirilla vai huumorilla
vielä joskus kasvaa hyvin hilla
noilla myrkytetyillä soilla.
Kätkäläisten jälkeläiset
pomppivat kuin kaniinit
hyllyvillä hetteillä sinne
tänne. Sitä samaa on
päivästä päivään elämämme.
Jännitystä tai ei kuka
järjen kaikesta jälleen vei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti