Sinä ristille minut naulasit
uhrikukkulalle veren
värjäämät kyyneleet
maistuvat katkeralle.
Miksi sen täytyy olla niin
ei löydä yksinäinen marttyyri
tietä paratiisiin.
Elän elämäni omaa näytelmää,
ja pääosa siitä sisäiselle narrille
jaetaan. Missä ovat ne osat
Tuulenviemän Sharletin, ja
tanssivan ballerinan Keisarillisen
baletin ?
Minun ei tarvitse matkia
Posetiivarin apinaa, sisälläni
kasvatan aina aina omaa
merkillistä kapinaa.
Se puoli kuuluisa muusikko
katkeraksi minun karismani edessäni
käy eikä häntä enää naamakirjassa
kavereissani näy. Hän poisti minut
ystävistään naulasi ristille
nimesi joukkoon huonojen lyyrikoiden.
Ystävä mihin lokeroon laitat
minut lähimmäisen itsepäisen?
Minä kirjoittaa voin riimin jäisen
en suostu lokeroon pyhän keskinkertaisuuden
en nilkkoihin ota kahleita orjan.
En nuole heti sitä mitä ilmasta
suuni viereen putoaa, en kumartele
esivaltaa joka omat kahleet nilkoissa
eteenpäin taivaltaa.
Minun kirjailijan kilven alla on
se toinen minä tiukka johtaja,
joka istuu tiukasti yhdistyksen
raha kirstun päällä. Tunnen itseni
maailman lasten sekä äitien suojelijaksi
kostautuu se joskus minulle,
ja ehkä on se minulle kuolemaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti