Odota
minua olen täällä
pehmeän
poutapilven päällä
silloin
kun minua ei enää
maanpäällä
näy jalkani
enkelin
kepeydellä ilmassa
eteenpäin
käy.
Toivoa
voi aivan liikaa
rakkautta
rajatonta maailmaan,
vaikka
ei saa ajatusta kirkasta
aamusta
iltaan kantamaan.
Päivät
sykleinä kulkevat
hämärästä
hämärään,
kukaan
ei voi tietää
määränpäätä
kohtalon.
Tuleeko
koskaan joku
joka
osaa lohduttaa liian
väsynyttä
matkansa tallaajaa?
Helmikuu
kohta helisyttää
pakkausurkuja,
ja aamu
saapuu liian aikaisin.
Väsymys
se viipyy aina vierelläni
ikuisen
ystävän siitä sain.
Kuuntelen
kaikuja elämän
tunnen
nostalgian tuulahduksen
kunnes
suljen sieluni kaipauksen.
Aamu
saapuu aina liian aikaisin
minä
nukkua levollisesti tahtoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti