Translate

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Väsyneet maan

Odota minua olen täällä
pehmeän poutapilven päällä
silloin kun minua ei enää
maanpäällä näy jalkani
enkelin kepeydellä ilmassa
eteenpäin käy.
Toivoa voi aivan liikaa
rakkautta rajatonta maailmaan,
vaikka ei saa ajatusta kirkasta
aamusta iltaan kantamaan.
Päivät sykleinä kulkevat
hämärästä hämärään,
kukaan ei voi tietää
määränpäätä kohtalon.
Tuleeko koskaan joku
joka osaa lohduttaa liian
väsynyttä matkansa tallaajaa?
Helmikuu kohta helisyttää
pakkausurkuja, ja aamu
saapuu liian aikaisin.
Väsymys se viipyy aina vierelläni
ikuisen ystävän siitä sain.
Kuuntelen kaikuja elämän
tunnen nostalgian tuulahduksen
kunnes suljen sieluni kaipauksen.
Aamu saapuu aina liian aikaisin
minä nukkua levollisesti tahtoisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto