Viimeyönä sävelletty lauluni

Päivän matkan kerrallansa,
kädelläsi vaellan.
Hetken raskaan kerran olen pieni lapsi Jumalan.
Aika tullut kohta on,
maailmanlopun lausunnon.
Kädestäsi armoleivän,
otan vastaan nöyrtyen.

Ehtoollisen viinipöydän
eteen polvistun,ja rukoilen.
Päivä nousee jälleen kerran,
seuraa toista horjuen.
Pahuuden ja pedon merkin,
heikosti vain torjuen.

Päivä nousee,
laskee vuoronperään,
oppejasi muistan;
jyvät kerään.
Armon sekä taivaspaikan
Jeesus armollasi ehkä saan.

Syntisenä, maallisena
kumarrun nyt rukoilemaan.