Tyhjä pää

Tyhjä ontto pää,
pitää sanoista ajatuksienverkko yhdistää.
En mitään kuule nää,
pakenen vain elämää.

Se voiko mitään yhdistää,
kun piiloon koloon yksin jää.
On ystävien joukko,
lämpimämpi kuin yksinäisyyden loukko.

Aivot täysin tyhjät nää,
ei yhtään sanan helinää,
ja päivät kuluu häviää.
Kaikki ajan atomeiksi leviää,
avaruuden alla istun jakkaralla.
On sieluni kuin pienen tytön,
kun löysi kevään ensimmäisen vuokkosen.

Lapsuuteen vain pakenen,
ajatuksin kerään sen metsämansikkatuokkosen.
Tai heinänkorteen pujotan,
sen kypsän suuren mansikan.