Onnea äidin oma Sofia

Onnea Sofia,
soittaen sormesi kielille käy,
kannel kauniisti luo sävelmää.
Sormet on pitkät ja kauniit norjat niin,
ne hukuttaa kanteleen säveliin.

Tyttö soittaen hurmaan yleisön niin,
mummot murtuvat ilon kyyneliin.
Valssisuven Sofiaa keinuttaa,
kun kannel ilmaan sävelet saa.

Soita Sofia kohta on häät,
kohta tuonen enkelin solmivan liiton näät.
Soita hautajais-saatto, kun saapuu niin,
soita äitisi arkulla ,vaikka kastuu se kyyneliin.

Et soittoa Sofia lopettaa saa,
vaikka äitisi hautaa peittäisi,
sammal ,ja maa.
On enkelten kuoro valmiina niin,
joskus, kun liityt taivaallisiin soittajiin.