Toivoton toukokuu

Toukokuu tarttuu tuuleen kiinni,
murskaten,särkien unelmiini.
Aika on surun suunnattomuuden,
pelon ja pahuuden pelkojen suuren.
Anteeksi pyysin,
saanut en mitään,
askeleet raskaat kulkevat itään.

Pahuus on palkkana maailmaa vasten,
hyvyys,ja armo vain karkkina lasten.
Minut voi poistaa,unohtaa aivan
kannella istun haaksirikkolaivan.