Puun ja kuoren välissä

Puun ja kuoren välissä,
kaarna ihonani,
näissä käsissä.
Käsissä, jotka
ovat luoneet taidetta elämän.

Ihossani arvet puukoniskujen,
kaarnastani vuolit pois suuren sydämen.
Kesäkuu, katsoo kelmein kasvoin,
naama suojattu aurinkorasvoin.

Menneisyyteen ei paluuta,
tulevaisuuden lakaisee iso luuta.
Suomen suveen sukellan,
kanavaan nyt Marjalan.

Kirjailijan kannukset,
jaloissani kasvaa.
Suomut sekä pyrstö,
ne vielä puuttuu,
muuten tämä nainen
meren-neidoksi täysin muuttuu.

Kuin veitsenterien iskut jalkapohjiani
piinaa, tanssiessa kesäyössä,
en tarvitse viinaa.

Merirosvokapteeni vei laivassani
vallan, mastoon sitoi sieluni.
Hävittäen kesänlämmön
tuoden tänne hallan.