Naiseuteni hukkui,
riitaiseen narsistiin.
Elämänilo pois nukkui.
Tyyni taikka myrskysää,
en naiseuttani missään nää.
Nämä kädet naisen,
kynnet lyhyet,
öljyinen musta pinta.
Mikä on naisellisuuden hinta?
Lapsia neljä,
tyttöjä siis,
kuollut poika,
jos hän eläisi
olisi viis.
Elämä iltaan saapunut on,
yksinäisyys, sen polte
on lohduton.
Enkä mä tiedä kuinka
selvisin, läpi kidutuksen
helvetin.
Runoilijan ruusunpunaiset
lasit on hukkuneet,
tuhansien vihaisten sanojen alle.
Tuska ei koskaan sielustani
lennä pois maailmalle.
Translate
maanantai 2. toukokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
►
2025
(5)
- ► helmikuuta (4)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2024
(25)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (1)
- ► huhtikuuta (6)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (10)
-
►
2023
(47)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (5)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (4)
- ► maaliskuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2022
(32)
- ► marraskuuta (2)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (4)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2021
(9)
- ► marraskuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2020
(47)
- ► joulukuuta (5)
- ► marraskuuta (18)
- ► heinäkuuta (5)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (6)
- ► tammikuuta (6)
-
►
2019
(26)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (1)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2018
(24)
- ► joulukuuta (2)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2017
(151)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (4)
- ► heinäkuuta (12)
- ► toukokuuta (8)
- ► huhtikuuta (16)
- ► maaliskuuta (17)
- ► helmikuuta (21)
- ► tammikuuta (40)
-
►
2016
(478)
- ► joulukuuta (34)
- ► marraskuuta (28)
- ► heinäkuuta (32)
- ► toukokuuta (21)
- ► huhtikuuta (32)
- ► maaliskuuta (63)
- ► helmikuuta (64)
- ► tammikuuta (45)
-
►
2015
(1117)
- ► joulukuuta (65)
- ► marraskuuta (68)
- ► heinäkuuta (77)
- ► toukokuuta (72)
- ► huhtikuuta (103)
- ► maaliskuuta (132)
- ► helmikuuta (76)
- ► tammikuuta (136)
-
►
2014
(1388)
- ► joulukuuta (132)
- ► marraskuuta (119)
- ► heinäkuuta (130)
- ► toukokuuta (92)
- ► huhtikuuta (89)
- ► maaliskuuta (79)
- ► helmikuuta (89)
- ► tammikuuta (134)
-
►
2013
(835)
- ► joulukuuta (97)
- ► marraskuuta (91)
- ► heinäkuuta (61)
- ► toukokuuta (38)
- ► huhtikuuta (40)
- ► maaliskuuta (44)
- ► helmikuuta (69)
- ► tammikuuta (128)
-
►
2012
(1045)
- ► joulukuuta (103)
- ► marraskuuta (136)
- ► heinäkuuta (108)
- ► toukokuuta (51)
- ► huhtikuuta (72)
- ► maaliskuuta (40)
- ► helmikuuta (42)
- ► tammikuuta (66)
-
▼
2011
(312)
- ► joulukuuta (34)
- ► marraskuuta (26)
- ► heinäkuuta (25)
-
▼
toukokuuta
(24)
- Hiljaisuus
- Puun ja kuoren välissä
- Ruiskukka
- Tervetuloa kesäkuu
- Autiotalo
- Kalassa
- Viimeyönä sävelletty lauluni
- Neiti aika
- Suru
- Toivoton toukokuu
- On särjetty sieluni kannel
- Syntymäpäiväruno Katille
- Lasten runo
- Onnea äidin oma Sofia
- Ei punaista tupaa, ei perunamaata
- (Runo tehty painajaisunestani ) Pirunmorsian
- Jälkeen kuoleman
- Tyhjä pää
- Öinen uneni
- Erilaiset äidit
- Torstai
- Sä nousit päähän kuin viini
- Naiseuteni hukassa
- Tervetuloa toukokuu
- ► huhtikuuta (33)
- ► maaliskuuta (28)
- ► helmikuuta (24)
- ► tammikuuta (12)
-
►
2010
(126)
- ► joulukuuta (14)
- ► marraskuuta (21)
- ► heinäkuuta (30)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (11)
-
►
2009
(60)
- ► joulukuuta (17)
- ► marraskuuta (12)
Välistä naisen tuneet vie,
VastaaPoistaniin ettei näe missä on tie!
Ilot ja surut sekaisin on,
ja olo, ah! niin mahdoton!
Minäkin olen menettänyt lapsen,
viime keväänä,vanhimman pojan,
olisi nyt 37.
Ei voi sanoa, että ymmärtää
toisen tuskaa, koska se on
oma jokaisella, mutta jotakin
siitä tietää.
Sen, että se on raskas.
Vahvat pärjäävät itsekseen,
minä turvaan Jumalaan,
että jaksan hiljaa elää.
Otan osaa sinun suruusi,minun mielialat heittävät kärrynpyörää.Se niitä naisen hormoonimyrskyjä.
VastaaPoista