Jälkeen kuoleman

Kun minä olen poissa,
elän metsissä,joissa,
uomissa noissa,
sekä hillana lakkasoissa.
En elä juhlissa neitona kartanoissa,
elän matona mullassa, kalmistoissa.

Kuoleman varjo kantapäätäni tavoittaa,
sen viikatemies ikkunaani varjostaa.
Valmiina lähtööni viimeinen purteni on
en ole sen vuoksi mä onneton.

Viimeistä toivettani enkä mä täyttää
saa, ennenkuin ruumiini multaan lahoaa.
Tahtoisin viimeisen kerran lapsena Herran,
kokean kesän rakkauden maan.
Sitten olen viimeisen kerran valmiina
tuonen enkelin viikatteen iskuun puuduttavaan.