Sä nousit päähän kuin viini

Sä nousit päähäni kuin viini,
ennen sitä olin hukkua unelmiini.
Taivas poutapilvinen,
siirtää pilvet vähitellen pois,
aika jo auringon nousta ois.

Todellisuus kutsuu,
maa polttaa alla jalkojen,
asvaltti villi kutsuu
alla pyörän renkaiden.

Kuutioita alla tuhatkunta,
onko tämä vain toiveunta.
Harhaa, utopiaa ,satua vaan,
kun nojaan selkääsi sun kumaraan.

Huutaa asfaltti kumi käryää,
kesänmaku kielelleni käy,
huomista päin,
eilistä ei enää näy.