Jossain
jälleen nousevat
muistot
lentoon.
Päivä
hellin katsein
katsoo
sudenkorentoon
siihen
ihmeelliseen olentoon.
Vanhuudella
on samanlainen
nuoruuden
nälkä hellien
käsien
hellintään. Itku ei
vie
yksinäistä iholle ihmisen.
Niin
aika naulaa ristille
yksinäisen
ihmisen.
Jokainen
meistä haluaa
olla
rakastettu, ja etsiä
rakastettavaa
niin kauan
kun
elämän kiihko
sisällä
ihmisen huohottaa.
Aika
voi katkeran kalkin
viskata
silmille etsiä,
eikä
hän koskaan löydä
sitä
mitä eniten kaipaa hän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti