Minä
elän käen pesässä
koskaan
ei tiedä kuinka
monta
uutta munaa
saa
hautoa istua
jurnuttaa
kunnes kuoriutuu
uutta
elämää mitä
saa
syöttää ravita
eikä
kukaan toinen avita
vielä
minä salaa unelmoin
uljaasta
elämästä
kivuttomasta
kivasta
ethän
päälleni aivasta
tahdon
parantua joka ikisestä
kiusaavasta
vaivasta
nousta
niin kuin Suomen
uljas
joutsen ilmaan
kaula
kauniisti kaarella
kohti
taivasta
minun
sisälläni pulppuavat
sanat
kuin ikuinen melodia
vailla
alkua loppua
ilman
kiirettä hoppua
olkoon
niin elämänlankani
palamisen
loppuun asti
minä
vihaan rakastan
jotain
kamalasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti