Hullu
huhtikuu Joensuu lyriikkaa
lausuu,
ja änkyttää suu
kauneus
on katoavaa se
kuihtuu
lahoaa. Kevät kelluu
ajopuiden
mukana pitkin kanavaa.
Sano
yksi sana vaan, ja ehkä
anteeksi
empien annan.
Minä
vihaa vuoksesi niin kuin
kyytä
povella kannan.
Olen
niin kuin kallein öljy
sinä
olet vesi, ja me emme
sekoitu
keskenämme.
Tuuli
puhaltaa ottein rajuin
minä
tunnen kylmyyttä
monin
tavoin. Tahtoisin olla
täysin
onnellinen sekä avoin.
Kevät
riisuu hanget pois
oi
jospa kohta jo vihreä
nurmikko
olla vois.
Aurinko
tanssii yli maan
on
aika jälleen maan sulaa.
Kohta
unohdamme
talven
kylmyyden,
joka ikinen
kevät yllättää
kuinka
se aurinko
jälleen
lämmittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti