Ystävä

Vaikka aina kaikki kaunis murtuu,

ystävä kallis olet siellä missä

lohtu kruunaa talven kruunun.

Talven on joskus oikea aika 

luovuttaa keväälle valtakuntansa.

Antaa kesän tulla kovan 

taistelun jälkeen. 

Sydän tukehtua haluaa, keskelle

oikukkaiden säiden. Silloin sinun

viisaat sanasi saavat kaiken keskelle

sen armollisen kirkkauden.

Viisas filosofi, omaa polkua

etsimässä, et ole koskaan

siellä toivottomuuden pimeässä.

Sillä nimesi on tatuoitu

siruun sisälle sieluuni.

Minä matkan teen taakse

vuosikymmenten,

muistan tukeasi, ja lohdutusta.

Tunnen elämää suurempaa

johdatusta.

Ympyrässä

Olen tässä samassa ympyrässä

kehää kiertämässä omaa painavaa

myllyn kiveä hiertämässä

missä on se hihaan piilotetu

pataässä ? Ei huijaamalla

voi selvitä aina elämässä.

Auringon edessä on musta

pilvi saasteinen, valo on poissa

minä viihdy en noissa maailman

karkeloissa. Niissä järjetön

taluttaa sokeaa ,ja tehtaan piiput

kaiken kauniin nokeaa.

Olenko filosofien sukua

vaikka en kanna toogan 

kaltaista pukua?

Tässä maailman nyrkkeilykehässä

otan usein lukua, mutta

aina kaadu en . Tarvitsen

vain sen lopullisen tyrmäyksen

mistä ei enään nouse kukaan

vaan tuhkaksi nousee

tuulen mukaan.

Liikaa sadetta

Tunnen sisälläni piilossa olevan

klovnin irvistävän tälle oikuilliselle

säälle kuume puristaa minut

paholaisen alasimelle taottavaksi.

Muistelen liikaa menyttä aikaa

liian paljon tuskaa sitä pakoon

pääse en. Niin kauan on toivoa

paremmasta, kun ystävä filosofoi

siitä iloa elämään saan.

Unelmat kantavat hetkeen seuraavaan,

tunnelin päässä pieni valo

leimahtaa tulitikun kanssa siellä

seisoo hän filosofian villi ruhtinas.

Minä tässä hetkessä kierin

käärinliinoissa elämän.

Miksi on niin täi näin ?

Liian paljon sadetta ne kaikki

niskaani saan ,kun räystäs

kevään kourissa aivastaa.

Ei ole hauskaa sairastaa

silti joskus sanat lentoon SAAN

niin kuin leijan nousemaan

torstai toivon luokseni kuljettaa.

Sointulassa 15.4.2017

Maailman ytimessä on

joskus liian pelottavaa

hengittää jotkut ihmiset

ovat sairaan pahoja.

Diktaattorit jossain aina

ihmisten elämää valvovat.

Minä salaa piiloudun

Sointulan sen kulttuurikahvilan

varjoihin. Minä en ole niitä

ihmisiä jotka voidaan

kuuluvan johonkin valmiiseen

lokeroon. Joskus ehkä vaatekomeron

nurkkaan oman pakopaikan

rakennan.

Nuoret sekä vanhat ihmiset

minua kättelevät. Lausun

hiljaa nimeni toivoen

etteivät oudot uudet tyypit

liukkaaksi lyyrikoksi minua

tunnista.

Aina jutellaan asiaa tai sen vierestä.

Minä näen kauniin miehen

ovesta sisälle tulevan.

Hän minulle hymyilee,

ja sydämmellisesti kättelee.

Olen lähdössä kotiin

hän moneen kertaan pyytää

älä vielä mene.

Minä lähden silti vaikka hukkua

voisin sen miehen silmiin,katseeseen.

Mahdollisesti me joskus me vielä jossain

kohdataan se asia jää mieleeni

vaivamaan .

Silti alan omaa hautaa kaivamaan,

olen puoleksi jo kuollut

vaikka vielä minä hengitän, ja

runo ratsulle aamuisin kevyesti

jalkaan uudet kengät kengitän.

Sointula

The World is at the heart of

sometimes too scary

breathe some people

are a sick evil.

Dictators always somewhere

people's lives monitor.

I secretly hid

Sointula its café culture

the shadows. I do not have them

people who can

belonging to one of the finished

tray. Sometimes, maybe wardrobe

a corner of your retreat

will build.

Young and old people

I shake hands. I express

silently hoping my name

that strange new types

The poet slippery me

hour.

Always talk things or the next.

I see a beautiful man

through the door finish.

He smiles to me,

and most cordial shaking hands.

I'm going home

he repeatedly asks

Do not go yet.

I will go even still overwhelmed

I was his eyes, and gaze.

Maybe sometimes we still somewhere

is encountered, it remains the case to my mind

the ailment.

Yet the industry to bury their own digging,

I'm already half dead

even though I breathe, and

poem steed in the morning light

new shoes shod foot.

Nurin niskoin nainen

Olen erikoinen rontti

joskus olen nurin niskoin

nainen toisinaan jonkun

omainen

joskus massan joukkoon

sulaudun kuin kameleontti

ajatukset päässä joskus

roudan myötä ovat jäässä

silti outo kuhina käy päässä

en aina viihdy talvisessa

tuulisessa säässä

mitä siitä jos ei naisen

äly riitä valitsemaan

hyviä geenejä jälkikasvulle

kuopus mutsia siitä syyttää

ettei hänelle jäänyt tarpeeksi

älliä muut sisarukset kaiken

älyn hänen käytöstään vei

äly sekä välähdys

moni minulta kysyy

mitkä ovat kirjailijan

mielipiteet

asiaan kuin asiaan

en laita lusikkaani joka

soppaan niin riittää

ylijäämä älyä se jälkeeni

hautaan viskatkaa käärikää

sanomalehteen ja pistäkää

romukoppaan.

Taivas on ollut painava pitkään

Kaupungin terävät kulmat

ovat kuin mutkat julmat

tai suohon uponneet unelmat.

Sinä et suostunut minulle ankkuriksi

elämän merelle. Melu sekä

rauha rinta rinnan täyttävät

aivojen ääni keskuksen piri pinnan.

Minä maksan aina elämässä

sen koron kiskureiden viimeisen hinnan.

Siitä kirjoitan joskus aina tarinan.

Puhun äänettömän äänellä,

sanoilla Sammon takovan kansan.

Kalevalan kansan jalanjäjillä

jorisen joutavia jorinoita

nykyajan paisuvia porinoita.

Missä on hän pääsiäisen

pään sisäinen Hovi noita?

Onko myrkyttämässä

nykyajan Lumikille omenoita?

Minä olen mykkää mykempi

ääneen lausumaan, kirjoitan

silti ulos aivojen luomaa

ummehtunutta ilmaa.

Kukaan ei minua enää pelasta

uppoan, hukun aivojen ansalankoihin

hulluuden heikkoon hetteeseen.

Edessäni on outo suomaa

vaikka kaipaan vain kättä tarttumaan

kaipaavaan käteen sekä polkua

joka johdattaa rakkauden huomaan.

Ajan syklit

Kaupungin reunojen särmät

ovat terävät ne repivät rikki

yksinäisen kulkijan joka

uskaltaa astua niiden yli.

Minä ojennan hennon käteni

rakkautta kohti kämmen puoli ylöspäin

,jos se antaisi osan itsestään

ihmiselle joka rakentaa muurin

itselleen ettei maailma häntä

musertaisi raskaiden ruosteisten

rattaiden alle.

Minulla ei ole ikonia jolle

kumartaa, eikä rukous nauhaa

rauhoittamaan levottomien

sormien liikettä. Ajan syklit

syyttävät meitä jotka käpertyvät

itseensä erakon lailla.

Ne sulkevat silmänsä osalta

maailman pahuutta, lopettavat

lukemattomien uutisten katsomisen

tv-ruutujen uumenista.

Ymmärtääkö kukaan sokeita

lepakoita , jotka kimpoilevat

sinne tänne puhtaiden lakanoiden

välissä vanhassa vintissä.

Unohdettujen ullakoiden

uumenissa muhii monta

muhkeaa tarinaa, arkisten

aarre arkkujen uumenissa.

Aika on paras sinetti se sulkee

menneisyyden huutavat suut,

mullaksi muuttaa hautaus maiden

haltuun kätketyt ihmisten luut.

You're my song

You're my song

comforting melody

chords become words

night arrival at rest

Port sleep sleep

as the cradle of the child.

It takes place in what is

still usher me

you worry weighs

bowed. Where

you're what about you

Why does your voice

virtual waves rang?

We wanted to against

Did you fly off somewhere?

The days are often repetitions

the same everyday things

sometimes great adventure.

What happens when

when dreams die

dreamers wounds

lick.

Sinä olet minun lauluni

Sinä olet minun lauluni

lohduttava melodia

soinnut sanojen tulla

yön saapuessa levon

satama uneen vaivuttava

kuin lapsen tuutilulla.

Se tapahtuu mikä on

tullessaan silti minut

huoli sinusta painaa

kumaraan. Missä

sinä olet mitenkä voit

miksi äänesi ei 

virtuaaliaalloilla soi?

Tahdoitko vapaaksi

lensitkö jonnekin pois?

Päivät ovat usein toistoja

samoja arkisia asioita

joskus suurta seikkailua.

Mitä silloin tapahtuu

kun unelmat kuolevat

unelmoijat haavojaan

nuolevat.

Sad news

In the evening I went to bed sad,

 asleep, I began to hear a song

beautiful man's voice.

A broken heart when you're crying

remember you can hear my voice, I sing

you comforting.

Those memories of decades,

 rockabilly music with rock, blues, favoring.

 It was the re-vintage clothes the same design.

Bring me those

Years back again.

My heart is the home of friendship,

 love unlimited yearning.

The heart sometimes bends bends.

After many years, I found again

crying how true.

That was the moment when I heard the sad news

 Pate told me that.

Sometimes someone unpredictable thing can

 never hurt more than anyone realizes.

I want to sleep at night again that

the singing voice of a man,

it can only be comforted.

Inside story of many common position

 that have arisen over the years.

 Too many beautiful memories,

Today they are like a heavy stone on top of the heart.

When a broken heart is crying

I look forward to the current time,

 and for some while to grow a seed of joy.

https://www.youtube.com/watch?v=j4ZdzpJMA_w

Surullinen uutinen

Illalla menin surullisena nukkumaan

 unessa aloin kuulla laulua

kauniilla miehen äänellä. 

Särkynyt sydän kun olet itkemässä

muista voit kuulla ääneni , laulan

sinulle lohduttaen. 

Nuo muistot vuosikymmenten,

 rockabilly musiikin myötä rokkia bluesia suosien.

 Elettiin uudelleen vintage vaatteiden kuosia. 

Tuokaa minulle nuo

vuodet jälleen takaisin. 

Minun sydämessäni on ystävyyden koti,

 rakkauden rajaton kaipuu. 

Sydän joskus mutkalle taipuu. 

Vuosien jälkeen löysin jälleen 

itkemisen taidon aidon. 

Se oli hetki , kun kuulin surullisen uutisen

 Pate minulle kertoi sen.

Joskus joku arvaamaton asia voi

 satuttaa enemmän kuin koskaan kukaan tajuaa.

Tahdon öisin uneen taas tuon 

laulavan miehen äänen, 

se ainoastaan silloin voi lohduttaa. 

Sisälläni kannan monta yhteistä tarinaa

 jotka ovat syntyneet  vuosien myötä .

 Liian paljon kauniita muistoja, 

tänään ne ovat kuin raskas kivi sydämen päällä. 

Silloin kun särkynyt sydän itkee 

odotan ajan kuluvan,

 ja jostain taas ilon siemen kasvavan.

https://www.youtube.com/watch?v=ah9jSyRlo6o

Elämä vinksallaan

Minä elän käen pesässä

koskaan ei tiedä kuinka

monta uutta munaa

saa hautoa istua

jurnuttaa kunnes kuoriutuu

uutta elämää mitä

saa syöttää ravita

eikä kukaan toinen avita

vielä minä salaa unelmoin

uljaasta elämästä

kivuttomasta kivasta

ethän päälleni aivasta

tahdon parantua joka ikisestä

kiusaavasta vaivasta

nousta niin kuin Suomen

uljas joutsen ilmaan

kaula kauniisti kaarella

kohti taivasta

minun sisälläni pulppuavat

sanat kuin ikuinen melodia

vailla alkua loppua

ilman kiirettä hoppua

olkoon niin elämänlankani

palamisen loppuun asti

minä vihaan rakastan

jotain kamalasti.

Kivun pihtiotteessa

Niin on ruoto ruojalla

ranka raihnaisen selkänä

mikä ei kipua kumarra

ei anna öitä rauhassa nukkua

se haluaa aina yöt kukkua

kupata isännän ilolihasta

vetää vanhusta kovaa hihasta

ei se anna levon lauhana

liehakoida ruumiin rennoksi

valahtaa

ilon saa siitä hetkestä

jolloin kivun kalikka kalahtaa

sekä ihmisen naama

pinkeäksi tuskasta valahtaa

ei kaihda muistuttaa

velttoa salakkaa

antaa kirjoittajalle kilven

öisin valvoa jurnuttaa

rupisamakon lailla kivusta 

kurnuttaa

kova kipu se on kuin

huono isäntä tai kovin hulttio

renki tai piian pilalle paistama

marenki 

ei mahda kukaan sille mitään

ottaa kovan puristusotteen

ihmisen pihtien alle

nostaa taottavaksi sepän

polttavan kuumalle arinalle

alistaa lähimmäisen korvat

kovalle marinalle

kipu on yöllä painajaisen

lainen se kuin lähin omainen.

Hullu huhtikuu

Hullu huhtikuu Joensuu lyriikkaa

lausuu, ja änkyttää suu

kauneus on katoavaa se

kuihtuu lahoaa. Kevät kelluu

ajopuiden mukana pitkin kanavaa.

Sano yksi sana vaan, ja ehkä

anteeksi empien annan.

Minä vihaa vuoksesi niin kuin

kyytä povella kannan.

Olen niin kuin kallein öljy

sinä olet vesi, ja me emme

sekoitu keskenämme.

Tuuli puhaltaa ottein rajuin

minä tunnen kylmyyttä

monin tavoin. Tahtoisin olla

täysin onnellinen sekä avoin.

Kevät riisuu hanget pois

oi jospa kohta jo vihreä

nurmikko olla vois.

Aurinko tanssii yli maan

on aika jälleen maan sulaa.

Kohta unohdamme

talven kylmyyden,

joka ikinen kevät yllättää

kuinka se aurinko

jälleen lämmittää.

Kaipaus

Jossain jälleen nousevat

muistot lentoon.

Päivä hellin katsein

katsoo sudenkorentoon

siihen ihmeelliseen olentoon.

Vanhuudella on samanlainen

nuoruuden nälkä hellien

käsien hellintään. Itku ei

vie yksinäistä iholle ihmisen.

Niin aika naulaa ristille

yksinäisen ihmisen.

Jokainen meistä haluaa

olla rakastettu, ja etsiä

rakastettavaa niin kauan

kun elämän kiihko

sisällä ihmisen huohottaa.

Aika voi katkeran kalkin

viskata silmille etsiä,

eikä hän koskaan löydä

sitä mitä eniten kaipaa hän.