Joulu sekä nainen

Nainen ei ollut koskaan mihinkään tyytyväinen.
Tahtonsa vain murtaa joskus omat kyyneleet.
Murrun joskus arkipäivän pyörteeseen,
olen useamman kerran kompuroinut, unelmani sirpaleisiin
soinnut ankkuroinut.

Ei tiedä tämän maailman päättäjät,
mikä onnen tunteen tuo ihmiseen sydämeen.
Joulu joskus pienen peiton heittää,
ylle maailman niin pahanlaisen.
Äiti riisipuuron silloin keittää,
kun jouluaatto meille koittaa mainen.

Arkipäivänsankarit heittää naulaan työnsä
hetkeksi, kun alkaa joulunaika.
Luodaan sydämiimme nyt jouluntaika.
Murran nyt salvat ruostuneet,
kun piparkakkuun pursotan suuren sydämen.

Äänijoulu, on kuin ääni huilunhopeisen,
se soi ja soi, ja soi, se lämmön sydämiimme toi.
Nyt runoilija soinnut paikoillensa ankkuroi.
Meille joulun riimit taas hetken ilmassa karkeloi.