Taikatalvi

Talvella valoisa aika lyhyt on,
pimeän varjo voittamaton,
käy ihmisen sielun sopukkaan.
Kansa väsynyt laahaa varjoaan mukanaan.

Joulukuu sytyttää hetkeksi kynttilämeren palamaan.
Laivatkin jäätyneet kiinni satamaan.
Piilossa jossakin paikka on,
missä pimeys piilossa lohduton.
Yönsylissä keinuvat keveät päivänsäteet,
menninkäiset pimeydessä joskus tarttuvat
niiden käteen.
Aika on nukkua talvista unta,
karhutkin pesässään, sekä koko luomakunta.

Sadun maailma elää Marjalassa,
täällä meillä pohjois-karjalassa.
Kanava keskellä keijujen maan,
valitsee talvelle veden kuninkaan.

Taikatalvi tämä kuluva talvemme on,
kanava virtaa, vesi malttamaton.
Tuutikki istuu niemessä sillansuun,
tapaninpäivänä kalastaa paistaessa
kelmeän kuun.