Ote lastenkirjani runoista

Persoonallinen peltipurkki

Persoonallinen peltipurkki,
ädin komerosta salaa kurkki.
Sieltä sitä silmiin pisti,
talon ainut sovinisti.
Isä karjui lapsillensa,
vaimollensa huuti,
ilmassa pölysi savu sekä ruuti.

Nallenappisilmää pelottaa,
isä matkii leijonaa,
karjuu , sekä huutaa.
Nalle etsii varsiluutaa.
Nalle juoksi pöydän alle,
karjahteli leijonalle,
joka siellä piileskeli;
yksin ihan itkeskeli.
Peltipurkki suuttuu,
pullisteli pällisteli,
sitten ihan pamahti.

Nyt on isä hiljaa,
haukkoo henkeä,
vetää keuhkoihinsa ilmaa.
Säikähti se äksy mies,
lopun huudollensa ties.